Ilmastopolitiikan suunnitelma lausunnolla 14.1.2022 asti

Olet täällä

Ilmastosuunnitelman lähtökohtana ilmastolaki, vuoden 2017 suunnitelma ja EU:n komission ehdottama kiristynyt päästövähennystavoite vuodelle 2030

Poimintoja

  • Ilmastosuunnitelma koskee ns. taakanjakosektoria: liikenteen, maatalouden, rakennusten erillislämmityksen, työkoneiden, jätehuollon ja F-kaasujen päästöt sekä päästökaupan ulkopuolisen teollisuuden ja muun energiankäytön päästöjä
  • Ilmastosuunnitelma ei koske päästökauppaa eikä maankäyttösektoria
  • Komission ehdotuksen mukaan Suomen päästövähennystavoite vuodelle 2030 on 50% vuoden 2005 tasosta, aiemman 39 %:n sijaan
  • Suomen hallitusohjelman mukainen tavoite on olla hiilineutraali vuonna 2035
  • Ilmastosuunnitelman toimenpideohjelman muodostavat sektorikohtaiset lisätoimet sekä sektorirajat ylittävät, kuntien ilmastotyöhön ja kuluttajiin liittyvät toimet
  • Nykytoimien ja tavoitteen välille jää 5,6 miljoonan tonnin päästökuilu vuonna 2030. Tämä päästövähennysten vajaus katetaan lisätoimilla, jotka muodostavat taakanjakosektorin ilmastotavoitteet toteuttavan toimenpideohjelman.
  • Uusi keskispitkän aikavälin ilmastosuunnitelmaluonnos on lausunnolla Lausuntopalvelu.fi - palvelussa
  • Lausuntoaika on 8.12.2021-14.1.2022. Antaakseen lausunnon vastaajan tulee rekisteröityä ja kirjautua lausuntopalvelu.fi:hin. Kaikki annetut lausunnot ovat julkisia.
  • Lausuntopyynnön yhteydessä (diaarinumero: VN/16951/2020) mm. ilmastosuunnitelmaluonnos, KAISU 2 -esittelydiasarja (pdf), lausuntoluonnos suomeksi ja ruotsiksi sekä johdanto ja tiivistelmä pohjoissaameksi, koltansaameksi ja inarinsaameksi.
  • Biokaasulla on rooli usealla sektorilla ilmastosuunnitelmassa 

 

 

Tiivistelmä keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelmaluonnoksesta 

Keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelman laatimisesta on säädetty ilmastolaissa. Järjestyksessään toisen ilmastosuunnitelman lähtökohtia ovat EU:n komission ehdottama vuoden 2030 kiristynyt päästövähennysvelvoite ja Sanna Marinin hallitusohjelmassa määritellyt ilmastolinjaukset.

Ilmastosuunnitelma koskee ns. taakanjakosektoria eli päästökaupan ulkopuolisia sektoreita maankäyttösektoria lukuun ottamatta. Taakanjakosektorille kuuluvat liikenteen, maatalouden, rakennusten erillislämmityksen, työkoneiden, jätehuollon ja F-kaasujen päästöt sekä päästökaupan ulkopuolisen teollisuuden ja muun energiankäytön päästöjä.

Komission ehdotuksen mukaan Suomen kasvihuonekaasujen päästövähennystavoite taakanjakosektorille vuodelle 2030 on 50 prosenttia verrattuna vuoden 2005 tasoon, ja hallitusohjelmassa tavoitteeksi on asetettu, että Suomi on hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä. Perusskenaarion nykyiset toimet eivät riitä tavoitteiden saavuttamiseen. Keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelmassa arvioidaan millä toimilla ero saadaan kurottua umpeen, ja miten päästöt vähenevät taakanjakosektorin osalta niin, että hiilineutraaliustavoite on mahdollista saavuttaa.

Suunnitelmaa on valmisteltu rinnakkain ilmasto- ja energiastrategian kanssa. Suunnitelmassa tarkastellaan myös poikkileikkaavia teemoja, kuten alueellisen ilmastotyön ja kulutuksen merkitystä. Suunnitelman laatimisen perustana on ilmasto- ja energiastrategian kanssa yhteiset, VTT:n vetämässä HIISI-hankkeessa tuotetut skenaariot.

Komission ehdotuksen mukaan Suomen kasvihuonekaasujen päästövähennystavoitetta taakanjakosektorille vuodelle 2030 kiristetään 39 prosentista 50 prosenttiin verrattuna vuoden 2005 tasoon. Suomen päästötavoite vuodelle 2030 olisi 17,2 Mt CO2-ekv. Ehdotuksen mukaan Suomen tavoite kiristyy 3,8 Mt CO2-ekv. toistaiseksi voimassa olevan lainsäädännön päästövähennystavoitteeseen verrattuna. EU:n asettama velvoite muodostuu käytännössä lineaarisesta päästövähennyspolusta jaksolla 2021–2030.

Taakanjakosektorin päästöjen tulee edelleen vähentyä vuoden 2030 jälkeen hiilineutraaliuden saavuttamiseksi. VTT:n laskemassa, ilmastotavoitteet toteuttavassa WAMskenaariossa kustannustehokas taso taakanjakosektorin päästöille vuonna 2035 on 14,5 Mt CO2-ekv. Tätä on käytetty keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelman valmistelun lähtöoletuksena. Taakanjakosektorin päästöjen tulisi 15 vuodessa miltei puolittua vuoden 2020 tasosta.

Päätökset keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelmasta tehdään ennen kuin EU:n taakanjakoasetuksen, LULUCF-asetuksen ja päästökauppadirektiivin lopullinen sisältö on tiedossa. Tämä aiheuttaa epävarmuutta Suomen päästövähennysvelvoitteen, päästövähennyspolun tarkan määräytymisen sekä muun muassa joustokeinojen käytön osalta. Neuvottelut komission ehdotuksista ovat käynnissä, ja päätöksiä voidaan odottaa 1–2 vuoden sisällä. On epätodennäköistä, että EU:n ehdottamat kansalliset päästövähennystavoitteet muuttuvat ainakaan merkittävästi, ja joka tapauksessa päästöjen puolittaminen taakanjakosektorilla tukee Suomen omaa hiilineutraaliustavoitetta.

Lisätoimet päästöjen vähentämiseksi

Perusskenaarion mukaan taakanjakosektorin päästöt laskevat 22,8 miljoonaan tonniin vuonna 2030 ja edelleen 20,5 miljoonaan tonniin vuonna 2035. Vuonna 2030 päästöjen tulisi olla komission Suomelle ehdottaman -50 prosentin tavoitteen mukaisesti 17,2 Mt, eli nykytoimien ja tavoitteen välille jää 5,6 miljoonan tonnin päästökuilu vuonna 2030. Tämä päästövähennysten vajaus katetaan lisätoimilla, jotka muodostavat taakanjakosektorin ilmastotavoitteet toteuttavan toimenpideohjelman.

Vuoden 2035 tilanteessa perusskenaarion ja 14,5 Mt:n päästötason välillä on 6,1 Mt:n erotus. Ilmastosuunnitelman lähtökohtana on kuitenkin se, että päästövähennyksiä vauhditetaan niin, että taakanjakosektorin päästöt ovat uudella tavoitetasolla vuonna 2030. Tällöin lisätoimien tarve vuosina 2030–2035 tulee arvioida erikseen, eikä laskentaperusteena voida enää käyttää perusskenaariota. Vuosien 2030 ja 2035 tavoitetasojen välillä on 2,7 Mt:n ero, josta osa voidaan kattaa nykytoimilla ja osa uusilla politiikkatoimilla. Uusien toimien tarve vuosina 2030–2035 riippuu kuitenkin siitä, mille päästötasolle vuonna 2030 lopulta päädytään, ja toisaalta myös päästökauppa- ja maankäyttösektorien päästökehityksestä.

Ilmastosuunnitelman toimenpideohjelman muodostavat sektorikohtaiset lisätoimet sekä sektorirajat ylittävät, kuntien ilmastotyöhön ja kuluttajiin liittyvät toimet. Lisäksi toimenpideohjelmassa hyödynnetään vuoden 2030 tavoitteen osalta kertaluontoista joustoa ja LULUCF-joustoa, joita vastaavat kasvihuonekaasupäästöjen lisävähennykset on saavutettava päästökauppa- ja maankäyttösektoreilla.

Ilmastosuunnitelmaan on sisällytetty päästövähennystoimia kaikilta suunnitelman soveltamisalaan kuuluvilta sektoreilta. Toimia tarvitaan kaikilla sektoreilla, jotta päästöjä voidaan vähentää tavoitteiden edellyttämällä tavalla. Tämänhetkisen arvion perusteella toimenpideohjelman toimilla saadaan vuoteen 2030 mennessä aikaan joustot mukaan lukien 5,5 miljoonan tonnin päästövähennykset perusskenaarioon verrattuna. Vuoden 2030 tavoitteesta jäädään 0,1 Mt CO2-ekv. Vajeen kattamiseksi on tunnistettu mahdollisia lisätoimia, joiden toimeenpanosta tarvitaan kuitenkin uusia linjauksia.

Vuoden 2035 osalta päästöt vähenevät tasolle 15,7 Mt CO2-ekv. 14,5 miljoonan tonnin päästötason saavuttaminen edellyttäisi uusia toimia noin 1,2 miljoonan tonnin edestä. Vaihtoehtoisesti vastaavat lisävähennykset voidaan hakea päästökauppa- tai maankäyttösektoreilta. Alla olevaan taulukkoon on koottu ilmastosuunnitelman toimenpideohjelman sektorikohtaiset päästövähennysarviot.

 

Tiedote ja poiminnot: Maarit Kari, ProAgria Keskusten Liitto,  Maatalouden ravinteet ja energia-hanke