UUTTA ENERGIASSA: Järviruo'osta energiaa

Olet täällä

järviruoko
Uutta energiassa –juttusarjassa kerrotaan uusista teknologioista ja toimintamalleista olla energiayrittäjä. Jos sinulla on mielessäsi jokin uusi energiainnovaatio, josta haluaisit kuulla lisää, vinkkaa siitä meille! Juttuehdotuksia voi lähettää hanketiimille osoitteeseen iida.hollmen@bioenergia.fi  

 

Järviruoko käyttöön uudella keräystekniikalla 

Suomen rannikolla on arviolta noin 100 000 ha:n alueella ruovikoita ja lisäksi saman verran järvialueilla. RH Harvesting OY:n Markku Järvinen kehittää uudenlaista ruovikoiden leikkuu- ja keräystekniikkaa. Ruovikoiden keruu poistaa ravinteita vesistöistä ja samalla vähentää metaani- ja hiilidioksidipäästöjä ilmakehään. Järviruo'osta voi tuottaa energiaa biokaasutuksella ja polttamalla sitä hakkeen seassa. 

 
Kerro itsestäsi ja miten kiinnostuksesi järviruokoon on saanut alkunsa? 
Olen Markku Järvinen ja toimin RH Harvesting OY:ssä toimitusjohtajana. Olen tehnyt työuran poliisiorganisaatiossa, jossa tutkintaryhmän vastuualueena oli myös ympäristöön kohdistuneet rikokset kuten syyselvitykset öljyvahinkoihin. Jäätyäni eläkkeelle komisarion virasta ideoin öljynkeruutekniikkaa ja se patentoitiin useihin maihin, mutta menetelmä ei saanut hyväksyntää kotimaan öljyntorjunnasta vastaavilta viranomaisilta.  
 
Asun meren rannalla Saaristomeren tuntumassa ja muutama vuosi sitten kiinnitin huomioni julkisuudessa laajasti esillä olleeseen Itämeren ja Saaristomeren rehevöitymiseen ja veden tilan huononemiseen. Lehdissä oli myös tutkimustuloksia hankkeista, joissa vesijätöillä olevia ruovikoita niitettiin tarkoituksena löytää tekniikka, jolla ruovikoita voitaisiin niittää vuosittain suurilta alueilta ja siten estää ruokon korressa olevia ravinteita palautumasta takaisin vesistöön.  
 
Heräsi ajatus, että öljyntorjuntaan saatu patentti voisi soveltua myös ruovikoiden suurimittakaavaiseen leikkaamiseen ja keräämiseen vesistöistä ja vesijätöiltä liiketoiminnallisesti kannattavasti. Nyt yritykseni kehittää ruovikoiden leikkuu- ja keräystekniikkaa, jossa hyödynnetään osaa tästä tekniikasta. Vesialueille sopivaa tehokasta ja kokonaiskustannuksiltaan liiketoiminnallisesti kannattavaa keräystekniikkaa ei ole ollut aiemmin saatavissa.  
 
 
Mihin järviruokoa voi hyödyntää? Millaisia mahdollisuuksia sen käytöllä on maaseudun energiayrittäjyyden näkökulmasta? 
Ruoko on erinomainen typen ja fosforin kerääjäkasvi. Vuosittain kasvava uusi korsi pitäisi leikata heinä-elokuun vaihteessa ja poistaa vesistöstä pysyvästi, koska sen korressa on vielä jäljellä noin puolet kasvin käyttämästä typpi- ja fosforimäärästä. Toinen puoli palautuu monivuotiseen juurakkoon seuraavaa kasvukautta varten. Jos lahoavaa ruokoa ei poisteta, liukenevat siinä jäljellä olevat ravinteet takaisin vesistöön. Mätänevästä korresta vapautuu ilmakehään merkittävät metaani- ja hiilidioksidipäästöt.  
 
Leikattua ruokoa voidaan hyödyntää muun muassa maanparannuksessa, kasvualustoissa, biokaasutuksessa, yhdistelmäpoltossa hakkeen kanssa ja rakennusteollisuudessa katto- ja eristekäytössä. Käyttökohteita on useita. Kasvualustojen raaka-aineena ruokolla olisi merkittävä rooli, jolloin se korvaisi turpeen ja kivivillan käyttöä. Vientimahdollisuudet olisivat myös erinomaiset. 
 
Saatavissa oleva ruokomäärä ei isossa mittakaavassa kilpaile biopolttoraaka-aineiden vaihtoehtona energiatuotannossa. Se antaa kuitenkin merkittävän lisän yhdistettäessä polttohakkeen tai muun biopolttoaineen kanssa. Yksi tonni ruokoa sisältää noin 4 MW energiaa. Biokaasutuksessa käytettävissä olevilla tekniikoilla se tuottaa energiaa 2 MW.  
 
Rannikkoalueillamme on arvioitu olevan noin 100 000 ha:n alueella ruovikoita ja saman verran järvialueilla. Kyseessä on siis merkittävä, joka vuosi uusiutuva energiavarasto. Uskon, että tulevaisuudessa ruovikoiden niitto työllistää kotimaan laitevalmistajia ja luo useita kymmeniä työpaikkoja suoraan ja välillisesti jatkojalostuksessa kotimaassa ja jopa satoja vientimaissa. 
 
 
 
Tarvitseeko ruovikoiden keruu luvan? 
Toistaiseksi ruovikoiden niitto ei ole jokamiehen oikeutta, vaan alueen Ely-keskukset myöntävät hakemuksien perusteella niittolupia.  Tällä hetkellä riittää, kun maa- tai vesialueen omistaja tekee niittoilmoituksen alueestaan. Ely tarkistaa haettuun alueeseen mahdollisesti liittyvät suojelu- ja niittorajoitukset. Maanomistaja voi tehdä työn itse tai antaa toimeksiannon jollekin muulle. Alan yritys voi myös etsiä ranta-alueen omistajia.  
 
Olet kehitellyt järviruokon keruuseen lauttaa. Miten ruovikoiden leikkuu- ja keräystekniikka toimii? 
Olen kehittänyt toimintamallia sellaiseksi, että samalla monitoimityölautalla voitaisiin tehdä kaikki toiminnot rotaatiossa niin, että ruokon jatkojalostajalla olisi valmis paketti laiturille toimitettuna. Tämä tavoite edellytti riittävän kuljetuskapasiteetin omaavan monitoimityölautan suunnittelua, johon olisi integroitu ruokon tehokas leikkuutekniikka, sen siirto kuljettimella paalaimelle ja siitä työlautan kannelle odottamaan laiturille kuljetusta.  Laskimme, että työlautan kuormankantokyky pitää olla noin 100 tn.  
 

 

Missä vaiheessa lautan suunnittelu on tällä hetkellä ja millaisia tulevaisuuden suunnitelmia sen osalta on? 
Keräysaluksesta on olemassa vasta animaatiokuvaus. Olen tehnyt aluksesta tarjouspyynnön ja alustavaa selvitystä konepajan ja suunnittelutoimiston kanssa siitä, minkälainen sen pitäisi olla. Mikäli rahoitus saadaan varmistetuksi, tavoitteena on saada monitoimituotantoalus valmiiksi syksyllä toiminnan testaamiseksi. Tarkoitus on, että ensi keväänä leikkuutoiminta käynnistyy täydellä teholla aluksi Paraisten kaupungin vesialueilla.  
 
Meressä on ruovikoiden lisäksi myös muita haitallisia vesikasveja ja sinilevää hyödynnettäväksi. Monitoimituotantoaluksella voidaan pienin muutoksin kerätä myös veden pinnalla tai sen läheisyydessä olevaa vesikasvillisuutta. Aluksen suunnittelussa otamme huomioon myös levänkeräysmahdollisuuden.  
 
Yritykseni tekee yhteistyötä Turun ammattikorkeakoulun kanssa, jonka Järviruo`on poisto saaristomereltä -hanke sai rahoitusta niiton luvitukseen ja toteuttaa lupien hankintaa. Tulevan pilotoinnin yhteydessä Turun AMK:n konetekniikan osasto tutkii omana oppilastyönään leikkuutekniikan toimivuutta kaikilta osa-alueilta. Oppilaitos on jo ollut mukana monissa ruovikoiden hyötykäyttöä koskevissa hankkeissa ja olen sieltä saanut valtavasti tietoa tehdyistä leikkuukokeista ja niistä saaduista leikkuuketjun kustannusrakenteista vesijätöltä loppukäyttäjälle. 
 
 
 
Millaisia haasteita keruun ja hyötykäytön osalta on? 
Erittäin haasteellista on ollut osoittaa pienen mikroyrityksen uskottavuus rahoittajille ja myös rakentavalle konepajalle, koska mitään konkreettista   näyttöä laitteen toimivuudesta ei ole. Suurin haaste on tietenkin se, mistä saadaan kokonaisrahoitus hankkeen toteuttamiseksi. Olen toiveikas sen suhteen, että yhteiskunnassa nähdään Itämeren rehevöitymisen estäminen niin tärkeäksi, että yhteiskunta tulisi mukaan tähän projektiin eikä niittovastuuta siirrettäisi yksin jonkin yrityksen vastuulle. 
 
On olemassa vesijättöjen hoidosta maksettava erikoistuki, joka on noin 328 €/ha, joka ulottuu vain vesirajaan asti. Jos tämän tuen ulottuvuutta lisättäisiin myös rantavesistöön, olisi mahdollista hyödyntää myös ns. hankalat leikkuualueet pienemmällä leikkuukalustolla ja siirtää leikattu ruokomassa paalattavaksi monitoimityölautalle. Tällöin ruokoa ei jäisi leikkuualueille mätänemään. Useinkaan vesijätöille ei ole tieyhteyksiä ja ainoa keino on kuljettaa leikattu ruoko vesistön kautta. Ruovikoiden poistaminen pysyvästi vesistöistä pitäisi saada päästökaupan piiriin. Tällä voitaisiin parantaa leikkuutoiminnan kannattavuutta jossain määrin. Ruokotonni sisältää noin 400 kg hiiltä. 
 
Järviruokon käyttömahdollisuuksia eri tarkoituksiin on Suomessa tutkittu vasta noin 20 vuoden ajan, mutta ruokosta kasvina tiedetään tutkimuksien kautta kaikki tarpeellinen. Ruovikoiden suurimittakaavainen niitto uutta keräystekniikkaa käyttäen antaa myös ruovikoiden jatkojalostusta tekeville yrityksille uusia mahdollisuuksia lisätä omaa tuotantoaan. Kun on kysymys kevyehköstä raaka-aineesta, aiheuttavat kuljetuskustannukset haasteita. Jatkojalostuspaikat pitäisi löytää leikkuualueiden läheisyydestä, enintään 100–200 km:n etäisyydeltä. 
 
En löydä muita kuin hyviä asioita siihen, miksi ruovikoita pitää hoitaa. Rantojen kasvaminen umpeen rajoittaa myös niiden virkistyskäyttöä. Ruovikoiden hoito parantaa vesilintujen pesintämahdollisuuksia merkittävästi, sillä hoitamattomina ne ovat liian tiheitä ruovikoissa pesivien lintujen osalta. Ruovikon leikkuu ja sen kierrätys maanparannuksessa palauttaa vesistöön päätyneen typen ja fosforin maatalouden hyötykäyttöön. Murskattu ruoko pelloilla parantaa myös niiden hiilitasapainoa. 
  
 
Lisätietoa järviruokosta 
 
Markku Järvisen leikkuu- ja keräyslautta: RH Harvesting 
 
 
 
 
Teksti: Iida Hollmén 
Valokuvat: Iida Hollmén
Ruutukaappaus animaatiosta: RH Harvesting